14.5.2015

Visiitti Hombudojolla

Viimeistä viedään tämän reissun osalta. Olimme vielä viimeiset neljä päivää Tokion seudulla, kaksi yötä Akihabarassa ja kaksi Asakusassa. Käytiin hämmästelemässä Akihabaran anime- ja elektroniikkakeskusta, jossa oli vierivieressä kapeita mutta monikerroksisia liikkeitä täynnä figuureita, sarjakuvia, dvd-levyjä, pienelektroniikkaa, leluja, suurempaa elektroniikkaa ja kaikkea muuta mahdollista japanilaiseen populaarikulttuuriin liittyvää. Asakusassa käytiin katsomassa Tokion vanhinta temppeliä ja sitä ympäröivää putiikkien suota. Akihabaran ja Asakusan välinen matka on noin kolme kilometriä joten se oli ihan käveltävissä. Samalla saattoi myös hahmottaa tätä kaupungin mittakaavaa, nämä kun olivat vain kaksi Tokion lukuisista keskuksista ja molemmat pienen kaupungin ydinkeskustan kokoisia (asukasluvultaan suurenkin kaupungin).


Keskiviikkoaamuna otin asiakseni käydä hombudojolla Doshun treeneissä. Harjoitukst alkoivat klo 6:30, minä heräsin 4:50, sillä meidän sen yön hotelli oli useamman pysäkin päässä hombudojosta. Otin aamiaisen (kaksi onigiriä, pepsi zero, banaani ja kahvi) mukaan family martista ja lähdin unihiekkoja silmistä hieroen suunnistamaan kohti hombudojoa. Muutaman avuliaan aseamatyöntekijän, yhden vaihdon ja noin tunnin kulkemisen jälkeen olin perillä. Aulaan sisään astuessani Doshu itse sattui kulkemaan käytävällä. Hän sanoi jotain muutamalle vanhemmalle pukuhuonetta kohti kulkevalle harjoittelijalle jonka tulkitsin itse vapaasti: "jaahas, joku uusi pojan kloppi on näköjään eksynyt tänne. Näyttääpä hän jännittyneeltä" jonka perään hän naurahti leikkisästi. Annoin aikidopassini respaan ja maksoin yhden harjoituksen, tai ehkä yhden harjoituspäivän, en ole aivan varma. Sitten seurasin muiden vanavedessä yläkertaan ja löysin pukuhuoneen. Miesten puoli oli hyvin pieni ja aivan täynnä. Jokaiselle sisääntulijalle sanottiin kollektiivisesti "ohaio gozaimaaaaaas". Selvittelin puvun ja hakaman päälle yrittäen viedä mahdollisimman vähän tilaa.


Tatamilla oli nuoria ja vanhoja, kaikenmaalaisia, miehiä ja naisia, yhteensä yli 50, ehkä jopa 60 harjoittelijaa. Doshu saapui täsmällisesti 6:30 tatamille. Alkulämmittely oli japanilaisen lyhyt ja ytimekäs, sitten lähdettiin päivän tekniikoihin. Shomenuchi iriminage, yokomenuchi iriminage, yokomenuchi ikkyo, yokomenuchi nikkyo, yokomenuchi shihonage, morotedori kokyo-ho. Tyyli oli hyvin vankkaa perustekniikkaa. Jokaisen tekniikan opettaja näytti neljä kertaa, jonka perään sanoi tekniikan nimen ja "dozooo". Sitten hän kyllä kierteli ympäriinsä opettamassa ja myös välillä (ainakin siltä vaikutti) ihan juttelemassa vanhempien harjoittelijliden kanssa. Itse en päässyt kontaktiin hänen kanssaan enkä juuri ehtinyt seurata hänen toimiaan koska sain parikseni hyvin aktiivisen mutta myös mukavan vanhemman japanilaisen miehen (harjoitusten aikana ei vaihdettu paria kertaakaan). Hän teki ystävällisesti ja huomioiden tekniikkaa ja antoi myös minun harjoitella mukavasti. Kunto hänellä oli kova sillä koko tunnin harjoitus tehtiin hyvin tiheään tahtiin ja hyvin lyhyillä tauoilla. 45 minuutin jälkeen opettajan viheltäessä tekniikan poikki, hän ei tullutkaan eteen näyttämään uutta tekniikkaa vaan osa harjoittelijoista meni omatoimisesti takaisin harjoittelemaan eri tekniikoita, osa lähti pukuhuoneeseen ja osa jäi tatamin reunalle istumaan. Olin hieman hämmentynyt ja jäin hetkeksi reunalle seisomaan ja ihmettelemään, mitäköhän minun nyt kuuluisi tehdä. Hetken kuluttua joku harjoittelija tarttui hartiastani kiinni ja kehotti istumaan, niinkuin nähtävästi kaikki muutkin reunalle jääneet tekivät. Pian parini palasi pukuhuoneesta, sanoi "onegai shimasu!" ja aloimme tekemään harjoituksessa tehtyjä tekniikoita kertauksena. Tähän oli varattu noin kymmenen minuuttia. Lopuksi vielä muutama minuutti suwariwaza kokyo-hota ja selän venytys, jonka jälkeen loppukumarrus.


Mieleni olisi tehnyt jäädä vielä seuraavaan harjoitukseen, mutta en tiennyt milloin se alkaa ja päättyy, olinko maksanut tarpeeksi kahteen treeniin ja hotellin check-out aika alkoi myös lähestyä. Mutta pääsinpä kuitenkin hombudojille ja vielä Doshun harjoituksiin. Nälkä jäi!

12.5.2015

Dojo keskellä riisipeltoa

Endo-sensein leirin jälkeen palasin Tokioon, jossa olimme seuraavat kaksi yötä. Seuraava pysäkki oli pienehkö kylä Fujin juurella nimeltään Kawaguchiko. Näkymät oli joka suuntaan hienot ja silmä ei vaan meinannut tottua ainaisen mahtavaan ja kunnioitusta herättävään Fuji-vuoren presenssiin. Hostellimme hyvin varustettu keittiö antoi mahdollisuuden tehdä itse ramen-aterian paikallisista raaka-aineista.
Kawaguchikon jälkeen lähdimme Kiotoon, mistä löytyi hienoa vanhaa arkkitehtuuria, lukemattomat määrät temppeleitä sekä markkinakatuja. Käytiin seuraamassa teeseremoniaa ja saatiin myös itse tehdä palikkaversio teeseremoniasta. Oli hämmästyttävää miten voimakas mieltä rauhoittava vaikutus teeseremonialla oli.
Sunnuntai-iltana lähdin junalla Minami Kusatsuun, jossa sijaitsee Watanabe-sensein dojo. Olin tavannut ja jutellut Watanaben kanssa Sakussa Endo-sensein leirillä ja kävi ilmi että siellä sattui olemaan harjoitus juuri visiittini aikaan. Watanabe-sensei oli minua vastassa juna-asemalla ja vei minut autolla dojolle riisipeltojen läpi. Minami Kusatsu on pieni kaupunki ja dojo sijaitsee vielä sen keskustan ulkopuolella. Vieressä oli omakotitaloja ja riisiviljelmiä. Harjoituksen veti Watanabe-sensei ja harjoittelijoita oli kymmenkunta. Koska oli kansallisen lomaviikon viimeinen päivä oli muutama muukin vierailija harjoituksissa, tosin minä oli ainut ulkomaalainen. Alkuun tehtiin melkein tunnin verran erilaisia kontaktiharjoituksia, sitten ryotedori tenchinagea, morotedori ikkyota ja joitain muita. Luulin että harjoitus kestäisi puolitoista tuntia mutta se olikin 2 tuntia 40 minuuttia. Ei ollut mitenkään erityisen raskas harjoitus, aikalailla linjassa Endon leirin teemaan.
Harjoitusten jälkeen sain kyydin takaisin asemalle ja yksi harjoittelijoista tuli samaan junaan kanssani. Siinä sitten juuri ja juuri yhteisellä kielellä vaihdeltiin ajatuksia kunnes oli vuoroni jäädä pois junasta.
Olen hyvin otettu Watanaben vieraanvaraisuudesta ja että pääsin mukaan harjoituksiin. Tällaisia kokemuksia lisää!

8.5.2015

Koutouku-dojolla

Tänään aamupäivästä nukuttiin Timon kanssa pitkään. Herättyämme kävimme hakemassa paikkaliput Narita Expressiin sunnutaiaamuksi ja lounaalla. Ruokailun jälkeen kiertelimme Shinjukussa ilman erityisiä suunnitelmia, kunnes iltapäivällä palasimme hotellille huilaamaan hetkeksi.

Lepotauko olikin tarpeen, sillä illalla suuntasimme Koutouku-dojolle Endo-sensein treeneihin. Timon ja minun lisäksi suomalaisista paikalla olivat Juhani-shihan ja Tuula Helsingistä. Samalla junalla tulivat myös espanjalaiset ja Martin Slovakiasta. Lisäksi mukana oli ainakin yksi saksalainen sekä tietysti koko joukko paikallisia treenaajia.

Treeni oli oikein tiukka tunti ja kaksikymmentä minuuttia jiywazaa ilman sen kummempia taukoja. Vielä, kun treenipareiksi sattui muutama hyvinkin liikkuva paikallinen treenaaja, niin tehokas treeni oli taattu. Vaikka Sakussa tuntui, että välillä tuli enemmänkin hiki, niin kertaakaan ei treenin jälkeen ollut puku niin märkä kuin nyt :) Tosin täytyy sanoa, että viisi vuotta sitten samassa paikassa oli vielä kosteammat treenit, kun lämpötila oli suunnilleen sama kuin nyt eli noin 20 astetta, mutta satoi kaatamalla vettä. Kaiken kaikkiaan, treenin jälkeen olo oli kaikkensa antanut ja hyvä.

Tarpeeseen tulleen suihkun jälkeen siirryimme dojon vieressä olevaan ravintolaan illalliselle. Syötävää ja juotavaa oli riittävästi ja seura hyvää. Oli mukava jutella vanhojen tuttujen kanssa ja tutustua taas uusiin. Seuraavia kohtaamisia jäin odottamaan lämmöllä. Meidät toivotettiin tervetulleeksi paitsi uudestaan Japaniin, myös ainakin Shanghaihin sensein leirille :)

Illallisen jälkeen palasimme hotellille ja vähitellen voisi kömpiä nukkumaan, että jaksaa vielä viimeisen päivän täällä. Kuvia ei tällä kertaa ole, kun jäivät ottamatta :)

6.5.2015

Pyrähdys Osakaan


Leiri on nyt takana. Oli mahtavaa päästä treenaamaan niin monen erilaisen parin kanssa koko leirin aikana. Pääsin myös 4.5. pidettyyn näytökseen mukaan Kaisan ukeksi. Vähän siinä taisi ukeakin jännittää, mutta hienosti se silti meni.  Viimeisenä iltana oli vielä yksi illanvietto, ja pääsimme syömään perinteistä japanilaista pöydässä tehtävää nabe-pataa. Ruoka oli jälleen kerran herkullista. Tälläkin kertaa, kuten myös näytöksen jälkeen vietetyssä illanvietossa kukin kansainvälinen porukka pääsi (tai joutui) esiintymään. Ensimmäisellä kerralla suomalaisten kuoro lauloi Finlandia-hymnin ja toisella kerralla hieman jo pienentynyt kuoro vetäisi Kalliolle kukkulalle oikein vakuuttavasti. :)


Kohta saadaan nabea!

Viimeisetkin nozomilaiset lähtivät tänään (6.5.) aikaisin aamulla takaisin Tokioon. Minä jatkoin siitä suoraan Kyoton kautta Osakaan, jossa vaihtoaikainen host-perheeni siis asuu. Matka meni ihan hyvin, joskin taisin myöhästyä kymmenisen minuuttia veikkaamastani aikataulusta. Minun piti vaihtaa junayhtiötä kesken matkan, eli jouduin vaihtamaan myös juna-asemaa. Se kestikin painavan matkalaukun kanssa vähän kauemmin kuin olin ajatellut. Mutta yhtä kaikki host-äitini sekä nyt kymmenvuotias host-veljeni olivat minua vastassa. On mukava nähdä host-perhettäni pitkästä aikaa, siitä on melkein kolme vuotta, kun viimeksi täällä kävin.

"Elämäpeli", jota pelasin host-äidin, -siskon ja -veljen kanssa. Ruuduissa luki aina jokin tapahtuma (esim. "opit ajamaan ilman apupyöriä, saat 3000 jeniä" tai "ostit talon, maksa 50 000 jeniä"), jonka mukaan joko sai, tai piti maksaa rahaa ja eniten rahaa kerännyt voitti. Taisin loppujen lopuksi tulla kolmanneksi. :)

Huomenna, kun molemmilla host-vanhemmillani on vapaapäivä, lähdemme todennäköisesti tähän lähistölle katsomaan jonkinsorttista ruusunäyttelyä, tai ehkä pistäydymme Kiotossa, emme vielä päättäneet. Lähden huomenna takaisin Tokioon ja sieltä on vielä tarkoitus käydä ainakin Kamakurassa ja kierrellä Tokiossa ennen sunnuntain lentoa takaisin Suomeen.

Host-äitiäni muuten nauratti, kun sanoin, että minulla on nyt kesäloma töistä, mutta kyllä tämä minusta ihan kesälomalta tuntuu. Lämmintä on +20 astetta tai siinä tienoilla ja satanutkin on vain öisin. Parempi sää täällä on, kuin Suomessa kesällä. ;)

5.5.2015

Leiritunnelmia

Viimeinen leiripäivä on käynnistymässä ja kieltämättä tunnelmat ovat vähän haikeat. Meillä on ollut Sakussa mahtavat neljä päivää ja tietysti vielä tämä viimeinen edessä. Treenit ovat olleet omalla tavallaan rankkoja kestonsa ja lämpimän ilman vuoksi, mutta jokaisen treenin on jaksanut hyvin loppuun saakka eikä isompia hyytymisiä ole tapahtunut. Iso osa tässä on ollut mahtavilla treenikavereilla eri puolilta maailmaa. Ja tietysti onsen treenien jälkeen on ollut suureksi avuksi. Lihakset eivät ensimmäisen päivän jälkeen ole juurikaan olleet kipeät.

Osa Nozomin ryhmästä lähdössä treeneihin.

Eilen, 4.5., leirin ohjelmassa oli Embukai eli aikidonäytös. Itselleni täytenä yllätyksenä sain kunnian olla edustamassa suomalaisia näytöksessä kansallisten ja kansainvälisten naisten ryhmässä ja lisäksi ukena Endo-sensein näytöksessä. Lisäksi Milla oli ukenani omassa osiossani. Oli kyllä hieno kokemus osallistua näytökseen myös esiintyjänä. Vaikka asiaan kuuluvasti suurin osa ajasta meni jännittämiseen ja odottamiseen ja itse esitykset olivat ohi ennen kuin huomasikaan :)

Kansainväliset ja kansalliset esiintyjäryhmät odottamassa vuoroaan.

Näytöksen jälkeen oli vielä tiukka tunnin treeni käytännössä jiywazaa. Jossain puolen tunnin kohdalla jalat alkoivat taas tuntua omilta. Tottumusta pitkään seizassa istumiseen kun ei oikein ole :) Taas kuitenkin sattui kohdalle hyviä treenipareja ja treeni kulki hyvin. Ja onsen korjasi loput vaivat.

Treenisali, Saku Budokan. 

4.5.2015

Ihmettelyä ja harjoittelua

Kolme treenipäivää on nyt takana, kaksi lyhyempää vielä edessä. Fiilis on jatkuvasti korkealla, on niin mahtavaa päästä Japaniin Aikidoa harjoittelemaan.


Leirin ensimmäinen harjoitus perjantaina meni melkolailla ihmetellessä ja sopeutuessa japanilaiseen, kohteliaaseen ilmapiiriin. Japani on minulle täysin uusi kokemus ja aistit ovat jatkuvasti herkässä ahmimaan kaiken mahdollisen. Jännitys päästä harjoittelemaan japanilaisten kanssa ja toisaalta Endo-sensein karisma, joka hiljentää yli satapäisen, monikulttuurisen joukon hiirenhiljaiseksi, antavat kyllä ihmettelyn ja ihastelun aihetta.


Toinen harjoitus lauantaina oli ehkä tähänastisista raskain, sillä olin jo osittain päässyt tukevampaan aikidoharjoittelumoodiin, mutta samalla olin vieläkin vähän uutuudenviehätyksen pauloissa ja edellinen treeni tuntui jaloissa. Osansa raskaudesta teki myös se että opettaja puhui lähinnä japania. Sunnuntain viimeisessä pitkässä neljän tunnin treenissä (maanantaina näytös + tunnin treeni, tiistaina kolmen tunnin treeni) olin jo täysin Aikidon maailmassa ja japanilaiset huippuharjoittelijat olivat vain hyvä lisä treeniin. Sunnuntaina opettaja otti myös ensimmäisen kerran tulkin käyttöön joka puhui hyvin sujuvaa ja ymmärrettävää englantia.


Olen ollut jatkuvassa innostuksen tilassa siitä asti kun tänne Japaniin saavuimme. Tämä Saku on idyllinen pikkukaupunki ja Tokioon verrattuna hyvin rauhallinen ja omiaan luomaan Aikidofiilistä. Täällä ei kerrostaloja juuri ole, kaikkialla ympärillä siintää suomalaissilmään korkeita vuoria, asukkailla on pieniä pihatiloja joissa he viljelevät milloin mitäkin. Ja täälläkin, niinkuin Tokiossa kaikkialla on todella siistiä. Jokaiselle roskalle on oma lokerikkonsa jäteastioissa, kadut ja autot kiiltävät puhtauttaan ja ilmakin tuntuu olevan raikasta. Ihmiset siistiytyvät onsen-kylpylöissä, jollainen meidänkin hotellissa on. Saatta olla, ettei edes suomalainen sauna tee yhtä hyvää pitkän ja hikisen treenin päätteeksi kuin kuuma kylpy japanilaisessa onsenissa.


Seuraavaksi lähdetään seuraamaan (ja hieman osallistumaankin) Aikidonäytökseen.



2.5.2015

Uusintoja ja ensimmäisiä kertoja

Tämä vajaan parin viikon reissu on itselleni nyt kolmas kerta Japanissa. Ensimmäisellä kerralla olin täällä neljän kuukauden korkeakouluvaihdossa. Silloin asuin Osakassa host-perheen luona ja opiskelin pääasiassa japanin kieltä. Lähtötasoni tosin oli sen verran surkea, että en päässyt neljässä kuukaudessa vielä kovin pitkälle. Tulen kyllä arjessa toimeen japanin kielellä ja tälläkin reissulla kielitaidosta on jo ollut hyötyä, mutta esimerkiksi kanjeja (japanilaisia kirjoitusmerkkejä) osaan niin vähän, että en juuri ole avuksi vaikkapa ruokalistojen kanssa. Onneksi niissä tosin on täällä yleensä myös kuvat. :)

Toisella kerralla olin kahden viikon turistireissulla Tokiossa vaihtosyksyäni seuraavana kesänä. Kävin kyllä silloinkin moikkaamassa host-perhettäni Osakassa. Minä olen siis jo ehtinyt kiertää kaikki "pakolliset nähtävyydet", mutta kuljen kyllä mielelläni mukana uudemmankin kerran. Ensimmäisenä iltana Tokiossa kiertelimme pienemmällä porukalla Shinjukua. Kävimme ihmettelemässä Don Kihotea, joka on paikallinen tavaratalo, josta saa melkeinpä mitä vain. Tien toisella puolella oli kuusikerroksinen pelihalli, joka tietenkin piti myös käydä tsekkaamassa. Meteli oli korviahuumaava ja sellaista ihmistä ei olekaan, joka ei sieltä olisi löytänyt tekemistä. Testasimme erästä reagointipeliä, jossa piti painella erivärisiä nappuloita sen mukaan, mitä näytöllä milloinkin tapahtui. Kävimme myös ottamassa purikuroja, eli ahtauduimme viiden ihmisen voimin passikuvakopin kokoiseen koppiin, otimme muutaman kuvan, jotka sitten vielä sai muokata mieleisekseen lisäämällä niihin taustoja, kehyksiä, tekstejä ja vastaavaa. Kone oli tietysti jo automaattisesti suurentanut kaikkien silmiä ja tehnyt muutenkin piirteistä kauniimmat. :) Illan päätti vielä tunnin verran karaokea omassa (lähes) kattokerroksen kopissa, josta oli muuten oikeasti aika hienot näkymät alhaalle kadulle.

Katukuvaa Shinjukusta, jossa hotellimme Tokiossa on

Minulle nämä jutut olivat jo tuttuja, samoin kuin shinkansenilla matkustaminen, erikoiset vessat sekä äänekkäät ja värikkäät mainokset kaupungilla. Tällä reissulla on kuitenkin tullut koettua jo myös monta ensimmäistä kertaa.Olen ensimmäistä kertaa Sakussa ja ensimmäistä kertaa aikidoleirillä Japanissa, tai ulkomailla ylipäätään. Endo-sensein leirillä olen ollut pariin kertaan aiemminkin, mistä on kieltämättä ollut hyötyä, kun ihan kaikki ei tule eteen ensimmäistä kertaa. Harjoiteltavaa kylläkin on vielä riittävästi. ;) Nyt jo kahteen kertaan olen onnekseni ollut juuri sopivasti sellaisen japanilaisen harjoittelijan pari, jota Endo-sensei on tullut neuvomaan. Vaikken kaikkea puheesta ymmärräkään, niin muutaman vinkin olen minäkin vaivihkaa saanut tilanteista poimittua. :)

Täällä Sakussa kävin myös ensimmäistä kertaa onsenissa ja kyllä se kieltämättä on juuri niin rentouttavaa kuin kaikki sen kokeneet ovat väittäneet. Varsinkin treenin jälkeen tuntuu, että lihasjännitykset ja -kivut kyllä liukenevat tehokkaasti onsenin lämpimiin altaisiin. Täällä muuten on hotellihuoneessa saippuat, hammasharjat ja -tahnat, partaterät ja kaikki muutkin mukavuudet, mitä Suomessa ei enää pitkään aikaan ole perus-hotellihuoneista löytynyt. Ihan kätevää minulle, joka unohdin hammastahnan kotiin. Eipä tarvitse ostaa muutaman päivän reissua varten isoa hammastahnatuubia, kun voi käyttää hotellin pariin pesukertaan riittäviä tahnatuubeja.

Tänään, toisen treenipäivän iltana, kävimme taas porukalla syömässä. Aioimme ensin mennä samaan kaiten-sushi-ravintolaan, jossa jo kertaalleen kävimme, mutta jonotusaika olisi ollut 40 minuuttia. Timo ja Kaisa tiesivät lähistöltä toisen, perinteisen japanilaisen ravintolan ja päätimme sittenkin lähteä sinne. Onnistuimme saamaan sieltä pöydät kymmenelle ihmiselle ja kuvitettujen menujen ja muutamien vahingossa oikein vastattujen (japaninkielisten) tarjoilijan kysymyksen jälkeen saimme kuin saimmekin myös tilattua ruuat koko porukalle. Itse söin paistettua ankeriasta, vaikka olin kyllä ensin aika skeptinen sen suhteen, sillä en juuri pidä kalasta. Tämä ei kuitenkaan maistunut kalalta ollenkaan vaan toi enemmän mieleen ehkä naudanlihan, joskin koostumus oli selkeästi kalan. Niin tai näin, hyvää oli ja täyteen siitä tuli. :) Melkein kaikki muutkin taisivat päätyä samaan ateriaan. Taas jaksaa aamiaiseen asti. Huomenna onkin jo kolmas treenipäivä, eli puolessa välissä ollaan kohtapuoliin. Kylläpä aika rientää!


Paistettua ankeriasta riisipedillä, nuudeleita ja etikkaliemessä marinoituja kasviksia

Treeniä, treeniä

Toinen treenipäivä Sakussa takana. Harjoituksissa mukava ilmapiiri ja on hienoa päästä harjoittelemaan kokeneiden ja erilaisten parien kanssa. Kielimuuri ei haittaa, kun kaikki ymmärtävät samaa Aikidon kehonkieltä. Päivittäiset neljän tunnin harjoitukset ovat kyllä jo allekirjoittaneeseen jättäneet jälkensä pienten hiertymien muodossa, mutta onneksi hotellin Onsenissa pääsee mukavasti "palautumaan" aina treenien jälkeen.

Japanilaiseen menoon alkaa pikkuhiljaa ainakin jotenkin päästä sisälle, ja kengätkin muistaa jo paremmin ottaa aina sisään mentäessä pois - ja vessaan mentäessä takaisin jalkaan. Myös minulle ennestään tuntematon puikoilla syömisen jalo taito alkaa jo luonnistumaan, vaikka edelleen aikamoista säheltämistä onkin. Ruoka onkin ollut mielenkiintoista ja hyvää, ja monia uusia ruokalajeja on päässyt kokeilemaan. Kuumaa sakea toki myös! Kulinaristisia elämyksiä on siis riittänyt.

Meininki täällä Sakussa on mukavan rauhallista ja vuoristoilma raikasta. Lämmintä on mutta ei kuumaa, ja pyörällä pääsee kätevästi kaikkialle (oma pyörävalintani kyllä ilmeni aika heikoksi, satulan maksimikorkeudenkin ollessa korkeintaan pienelle japanilaistädille sopiva).
Aikamoinen kontrasti siis Tokion ruuhkaiselle metropolille.

Huomenna taas jatkuu treenit. Nyt tiedossa seuraavaksi ruokailu paikassa x.




Soredewa mata!

- Jussi

Enemmänkin kuvia

Toisen leiripäivän aamu on koittanut, ilma täällä Sakussa on upea aurinko paistaa , muttei ole ahdistavan kuuma. Tässä Kaisan kanssa aamukävelyllä.
Perusaamiainen

1.5.2015

Leirin alkutunnelmia

Tänään Endo-sensein leiri siis pyörähti vihdoin käyntiin. Minulle ja eräälle toiselle nozomilaiselle tämä on aivan ensimmäinen leirikokemus - miksi ihmeessä aloittaa kiltisti Varalan tatameilla, kun voi lennähtää suureelliseen tyyliin suoraan Japaniin asti itsensä Endo-sensein oppiin? Arvattavasti jännityslukemat olivat aluksi pilvissä, kun hakamanhelmat vain kahahtelivat ympärillä, ja me vasta viime syksyllä aloittaneet valkovyöt tunsimme itsemme hyvin eksyneiksi. Jännitys kuitenkin onneksi laantui nopeasti. Aikido on aikidoa, oltiin sitten Suomessa tai Japanissa.

Neljän tunnin sessio puolen tunnin tauolla ja yhdellä juomatauolla oli toki kokemattomalle aikamoinen repäisy, mutta toisaalta myös antoi todella paljon. Esimerkiksi Endo-sensein vetämät kontaktiharjoitukset avasivat aivan uudella tavalla kontaktin ideaa, josta en koti-dojolla ole aina päässyt aivan jyvälle. Endo-sensein rento ja helposti lähestyttävä opetustyyli auttoivat myös osaltaan löytämään tekemiseen rentoutta ja vapautta. Lisäksi oli totta kai huikeaa päästä harjoittelemaan niin monen erilaisen tyypin kanssa - eikä niitä hakamassa kahistelevia kaiken nähneitä japanilaisherrojakaan tarvinnut pelätä.

Treenin ja ruoan jälkeen oli mukava rentoutua hotellin kylpylässä ja nauttia kuppi vihreää teetä. Huomenna taas harjoittelemaan, vaikka paikat saattavatkin olla vähän kipeinä. Mutta kyllähän sen vähän pitää tuntua, kun jotain on tullut tehtyä, eikö?

Sakussa

Aikidomatka on alkanut mukavasti. Yksi yö vietettiin Tokiossa, illalla ehdittiin tutustua kaupunkiin enemmän tai vähemmän, sen mukaan mitä kukakin jaksoi. Eilen ne, jotka olivat pukuja ja hakamia tilannet, kävivät noutamassa ne Iwatasta ja heti huoneiden luovutuksen jälkeen suunnattiin juna-asemalle. Ennen Sakun junan lähtöä jäi vielä hyvin aikaa käydä lounaalla.

Nuudelilounas Tokion rautatieasemalla

Sakussa meitä olikin Ariga-sensei ryhmineen ottamassa vastaan. Ja pienten järjestelyjen jälkeen me ja samalla junalla saapunut venäläisten aikidotreenaajien ryhmä matkatavaroineen saatiin mahtumaan autoihin ja suuntasimme Saku-dojolle hakemaan vuokrapolkupyörät.

Polkupyörien valitsemista Saku-dojolla

Dojolta siirryimme hotellille, kukaan ei eksynyt matkalla. Vaikka ainakin toisella oppaalla oli välillä epävarmuuden hetkiä. Onneksi tuttuja maamerkkejä kuitenkin tuli aina näkyviin :) Huoneisiin asettumisen jälkeen lähdettiin syömään kaiten sushi -ravintolaan. Ja saimme kuin saimmekin tilattua ruokaa, vaikka järjestelyt olivat muuttuneet ja tilausjärjestelmä toimi vain japaniksi. Nälkä kuitenkin selvästi oli ja kaikki tuli syötyä.

Hyvin maistui

Ruokailun jälkeen käytiin vielä onsenissa ja Totorotei-ravintolassa rentoutumassa. Kaiken tämän jälkeen uni maistui. Tänään hyvän aamupalan jälkeen alkavatkin tositoimet ja aikidoleiri.