29.10.2015

Salaista tietoa Mikkelistä: final round



Taekwondon ja aikidon yhteistyötä:
Kolme henkilöä, maassa yksi jalka ja yksi käsi
(kuva © Tiiu Tuomi)

Toinen koulutusviikonloppu on takana ja se oli ehkä yllättäen teoriapainotteisempi kuin ensimmäinen. Allekirjoittaneesta se ei ollut huono juttu, kun tämä tykkää ihmetellä ja visioida ääneen. Keskusteleva opetus käsitteli painavia asioita kuten vuorovaikutusta ja ensiapua. Lihaksetkin pääsivät silti tekemään työtä muun muassa ensimmäisen päivän tatamileikkien parissa. Tarjolla oli niin rapukävelypolttopalloa kuin temppurataakin. Päästiin myös ääneen ihmettelemään sitä miten epämukavat puolapuut voivatkaan olla. :)

Vaikka lajien välinen ajatusvaihto oli ehdottomasti mielestämme rikkaus, oli mukavaa päästä omalle lajipäivälle. Aikidon junnujen ohjaamiseen eivät aina päde samat asiat kuin kilpailevien lajien junnuihin, joten paikoitellen lajien yhteisen koulutuksen esimerkit eivät istuneet oman lajin piiriin. Lajipäivässä pääsimme tarkentamaan saatuja tietotaitoja aikidon kontekstiin. Odotimme Millan kanssa päivää innolla ja lähdimme sieltä motivoituneina!

Aikidon lajipäivän piti juniorivaliokunnan puheenjohtaja Heidi Eloranta, ja hän oli tehnyt päivästä todella hyödyllisen tehopaketin. Yleisestikin opetuksessa näkyi hänen oma persoonallinen otteensa, mutta sen lisäksi Heidi toi mukaan elävöittäviä esimerkkejä omista ohjauskokemuksistaan. Meitä aikidokoulutettavia oli yhteensä kuusi, joten jokainen pääsi osallistumaan opetukseen kyselemällä ja kertomalla ajatuksiaan. Toisinaan oli oltava hyvinkin tiiviissä ringissä, kun parin tatamialueen päässä elämäniloinen capoeira ei salaillut olemassaoloaan. Afrobrasilialainen taustamusiikki pääsi värittämään myös ohjausharjoittelua!

Mikkelistä lähdettiin tällä kertaa todistusten kanssa ja muutakin paperia tuli saatua mukaan, jotta mikään ei vain pääsisi unohtumaan. Olen monta tatamileikkiä, kaveria ja ohjetta rikkaampi. Ehdottomasti lähdetään Millan kanssa seuraavaankin koulutukseen, mutta minun pitää sitä ennen jonkin verran treenata lisää ihan omaa aikidoa. Siinä samalla ehtii ohjata montaa junnua. :)


Todistukset ja vain pari viimeisintä paperia!



13.10.2015

Salaista tietoa Mikkelistä: round 2


Ahkeraa aamuaikidoa! Eikun..

Toinen koulutuspäivä oli vähintään yhtä antoisa kuin ensimmäinen. Perehdyimme lasten liikunnan yleisiin periaatteisiin, lapsen psyykkis-sosiaaliseen ja fyysiseen kehitykseen ja pohdimme, kuinka sopeuttaa ohjausta lapsen kehitystason mukaiseksi. Saimme myös eväät yksittäisen harjoitustapahtuman suunnitteluun, mitä pääsimme myös testaamaan ryhmätyönä. Pienryhmissä suunniteltiin ja toteutettiin yksi osa kokonaisharjoituksessa. Teimme siis ryhmänä kokonaisen junnutreenin.

Yhden pienryhmän ohjatessa muut pääsivät taas eläytymään junioreiksi. Riippumatta siitä kuinka syvälle sisäinen lapsi oli itse kullakin hautautunut, ryhmä heittäytyi tehtävään täysillä. Niin lapsen logiikka kuin leikinomaisuuden tärkeyskin saivat näin ymmärrettävämmän muodon. Minä ja Milla koimme molemmat hyvin valaisevaksi sisäisen lapsen löytymisen. Ainakaan itselläni se ei järin syvällä ollutkaan. :)

Koulutuksessa oli useamman lajin harrastajia, mikä teki tämän ryhmätehtävän mielenkiintoiseksi. Se yhdisteli värikkäällä tavalla eri kamppailulajien harjoittelukulttuurien kirjoa ja "tunnilla" tehtiin paitsi aikidon suwariwazaa myös karaten kataa. Ennen harjoitusta tutustuttiin toistemme lajeihin, mikä oli sekin avaava kokemus. Harvoin näkee taidoa, taekwondoa, aikidoa ja karatea sanallisesti avattuna ja demonstroituna peräkkäin!

Harjoituksen jälkeen istuimme vielä lyhemmälle teoriapätkälle, joka käsitteli konfliktitilanteita ja vertaissovittelua. Kamppailija ei kiusaa -materiaali oli minulle entuudestaan tuttu, mutta oli mukavaa puhua sen esiin nostamista asioista uuden ryhmän kanssa ja vaihtaa ajatuksia! Jo tutuksi käyneessä porukassa se tuntui helpolta väsymyksestä huolimatta.

Päivän ollessa ohi lähdimme Millan kanssa ajelemaan kohti Tamperetta hyvässä ja puheliaassa hengessä. Välillä myös popitettiin lujaa Radio Rockin tarjontaa. Palaamme Mikkeliin jälleen 24.10. jatkamaan kouluttautumista, joten stay tuned. ;)




10.10.2015

Salaista tietoa Mikkelistä

Kouluttautuminen on elämän suola. Siksipä päätimme junnuohjaajakaverini Miran kanssa lähteä hakemaan eväitä junnuharjoitusten ohjaamiseen kamppailulajien yhteisestä I-tason junioriohjaajakoulutuksesta. Koulutus koostuu kahdesta viikonlopusta ja se järjestetään Mikkelin Wisa-areenalla. Mukana on tällä kertaa osallistujia aikidon lisäksi taidosta, taekwondosta ja karatesta.

Jo ensimmäinen koulutuspäivä oli antoisa. Ohjelmassa oli teoriaosio lasten liikunnan ja urheilun perusteista ja fyysisten ominaisuuksien kehittämisestä. Opetus oli osallistavaa ja päivän aikana syntyi mielenkiintoisia keskusteluja. Ryhmässä on monenlaisia ohjaajia: kokeneita ja vasta aloittelevia, niin lajissaan kuin ohjaamisessa. Osalla on ohjaajataustaa useammasta lajistakin, osalla vain aikuisten treenien vetämisestä ja osalla (kuten meillä) on jo jonkin verran kokemusta myös junioriharjoitusten ohjaamisesta. Oli kuitenkin hauska huomata, että samat asiat askarruttavat taustasta, kokemuksesta ja lajista riippumatta.

Pääsimme heti myös viemään käsiteltyjä asioita käytäntöön, kun muodostimme ryhmät ja jokainen ryhmä sai tehtäväkseen vetää jotakin fyysistä ominaisuutta kehittävän, junioriystävällisen harjoitteen. Tavoitteena oli vetää "oikeaa treeniä", mutta lapsille sopivalla tavalla. Lajitaitoja ei vielä harjoiteltu, vaan keskityimme perusliikkuvuuden ohjaamiseen. Harjoitteina ryhmät vetivät muun muassa polttopalloa ja hippaleikkejä, koordinaatio- ja reaktiokykyä kehittäviä pelejä sekä venyttelyjä leikin ja tarinan varjolla.

Ryhmäläiset heittäytyivät innolla mukaan tekemiseen (muut, kuin vetävä pienryhmä saivat käyttäytyä kuten juniorit ;)) ja jo tästä ensimmäisestä treenikerrasta huomasi, kuinka antoisaa on tehdä yhdessä ja jakaa kokemuksia. Ainakin itselleni jäi jo takataskuun monta osuvaa juttua, joita aion soveltaa omalla salilla. Mira kovasti nyökyttelee vieressä. :) Huomenna pääsemme syventymään kokonaisen harjoituskerran suunnitteluun ja toteutukseen. Lisäksi ohjelmassa on Kamppailija ei kiusaa -konseptin infopaketti.

Ennen koulutusta vähän epäilytti, mahtaako tämä reissu olla sen arvoinen, että kannattaa ajaa työpäivän jälkeen Tampereelta Mikkeliin ja sunnuntai-iltana takaisin. Ainakin tämänpäiväisen perusteella olisin kyllä lähtenyt vaikka vähän pidemmällekin! Jäämme innolla ja mielenkiinnolla odottamaan huomista ja koulutuksen toista viikonloppua.

Stay tuned! ;)